Examples of using "Pieds " in a sentence and their finnish translations:
Pese jalkasi.
Pese jalkasi.
Jalkasi ovat likaiset.
Pese jalkasi.
Olin paljain jaloin.
Jalkasi ovat likaiset.
- Jalkani ovat turvoksissa.
- Jalkani ovat turvonneet.
- Tom oli paljain jaloin.
- Tom oli paljasjaloin.
Pyyhkikää jalkanne ennen kuin tulette sisälle.
Pöydällä on neljä jalkaa.
Pannaan juhlat alkuun.
Tykkään käveleskellä paljain jaloin.
- Jalkasi ovat likaiset.
- Sinulla on likaiset jalat.
- Sinun jalkasi ovat likaiset.
- Jalkani ovat kipeät.
- Jalkoihini sattuu.
- Minun jalkoihini sattuu.
- Minun jalkani ovat kipeät.
- Minua sattuu jalkoihin.
- Jalkoihini sattui.
- Jalkani olivat kipeät.
- Minun jalkoihini sattui.
- Minun jalkani olivat kipeät.
- Minua sattui jalkoihin.
Pesimme jalkaterämme.
- Siskoni käy hermoilleni.
- Minun siskoni käy hermoilleni.
- Siskoni ärsyttää minua.
- Minun siskoni ärsyttää minua.
He maalasivat varpaankyntensä.
Tunsin jonkin koskettavan jalkaani.
Jos jalkasi kastuvat, niin vilustut.
"Toipuuko hän pian?" "Toivon niin."
En halua kastella jalkojani.
Tomi ei ole tottunut kävelemään paljain jaloin.
He poistuivat varpaisillaan.
Kun tanssista on kyse, minulla on kaksi vasenta jalkaa.
Leveät ja karvaiset jalat liitävät syvimmänkin lumen pinnalla.
Hän oli päästä varpaisiin mudan peitossa.
Tom ei ole itse asiassa ollut koskaan Bostonissa.
Äiti herää heti, kun häntä kutitetaan jalasta.
Sinun pitää käyttää villasukkia, jotta jalkasi pysyvät lämpiminä.
Lopeta viivyttely ja tee niin kuin sanon.
Nukun aina talvisin villasukat jalassa.
Äiti herää heti, kun häntä kutitetaan jalasta.
- Jalkani ovat kipeät.
- Jalkaani sattuu.
- Jalkoihini sattuu.
- Jalkani on kipeä.
- Minun jalkaani sattuu.
- Minun jalkani on kipeä.
- Minun jalkoihini sattuu.
- Minun jalkani ovat kipeät.
- Minua sattuu jalkoihin.
- Minua sattuu jalkaan.
Olen nähnyt tulisilla hiilillä kävelevän miehen.
Ohi ajava auto ajoi vesilätäkköön ja läiskytti vettä päälleni.
Katso mihin astut.
Minusta se on outoa, että haluaisit nähdä minut, ottaen huomioon kuinka paljon vaivasin sinua viime viikolla.
Olipa kerran mies ja hänen vaimonsa. Heillä ei ollut kotia ja he asuivat pelloilla ja nukkuivat puiden juurella.
”Mistä Tom on saanut ranskan osamisensa? Hän ei ole koskaan astunut jalallaankaan ranskankieliseen maahan, eikä hänellä ole ranskaa puhuvia ystäviäkään.” ”Uskoisin, että hän katsoo paljon ranskalaisia elokuvia netissä.”
Nykyhetken Yhdysvalloissa ei ole lainkaan puolueetonta lehdistöä. Te tiedätte sen ja minä tiedän sen. Kukaan teistä ei uskalla kirjoittaa rehellisiä mielipiteitään, ja jos uskaltaisi, tietäisi hän jo etukäteen, ettei niitä koskaan julkaistaisi. Joka viikko minulle maksetaan siitä, että pidän rehelliset mielipiteeni poissa sanomalehdestä, johon kirjoitan. Teille muille maksetaan vastaavia palkkoja vastaavista syistä, ja jos joku typeryyttään kirjoittaisi rehellisiä mielipiteitään, olisi hän kadulla muita töitä etsimässä. Jos sallisin rehellisten mielipiteideni näkyä yhdessäkin lehteni numerossa, olisi urani tuhottu ennen kuin kaksikymmentäneljä tuntia olisi kulunut. Toimittajan työnä on tuhota totuus, valehdella häpeämättömästi, vääristää, panetella, nöyristellä mammonan edessä ja myydä maansa ja lajinsa jokapäiväisen leipänsä eteen. Te tiedätte sen ja minä tiedän sen; mitä typeryyttä onkaan juhlistaa riippumatonta lehdistöä? Me olemme sätkynukkeja, jotka tanssivat heidän ohjeidensa mukaan. Kykymme, mahdollisuutemme ja elämämme ovat toisten miesten omaisuutta. Huoraamme älyämme.